Kasvattajasta
Bordercollieharrastukseni alkoi vuoden 2010 alussa, kun etsinnän jälkeen kotiimme muutti ensimmäinen oma koirani, kantakoirani Jeriko. Jeriko vei minut syvälle harrastusmaailman syövereihin ja sain sen kanssa vakavan treeni- ja kisakärpäsen pureman. Aktiivisimmin harrastimme tokoa, agilityä, paimennusta ja jäljestystä, joissa kaikissa kilpailimme Jerikon kanssa ylimmässä luokassa asti.
Jerikon jälkeen talouden bordercollie-kokoonpano kasvoi viiteen, ja lisäksi muutimme maalle vuonna 2014, jolloin myös lampaista tuli osa arkea. Varsinainen kasvatustyöni alkoi Jerikon kahdella tyttärellä; Troijalla sekä jalostuslainassa olleella Noomilla.
Olen Suomen Kennelliiton sekä Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry:n (SBCAK) jäsen. Olen käynyt Kennelliiton kasvattajakurssin syksyllä 2019, jonka jälkeen alkoi pitkällinen pohdinta sopivan kennelnimen suhteen. Lopulta sain tehtyä valintani ja kennelnimeksi tuli Tasapainon.
Sana "tasapaino" on minulle monimerkityksellinen; minulle tärkeitä asioita bordercollieissa on tasapainoinen luonne, tasapainoinen liioittelematon rakenne, tasapaino toki myös paimennuksessa, sekä jalostustyössä tasapainoilu toivottujen luonne- ja käyttöominaisuuksien, terveysominaisuuksien sekä väistämättömien riskienkin kanssa. Tasapainoinen kokonaisuus on minulle tärkeä tavoite.
Tavoitteenani on kasvattaa bordercollieita joilla on hyvät edellytykset terveeseen ja tasapainoiseen harrastuskoiran elämään niin arjessa kuin harrastusten parissakin. Tavoitteena on hyvä tasapainoinen hermorakenne sekä luonne- ja käyttöominaisuudet, jotka antaisivat edellytykset toimia monessa harrastuslajissa. Hyvä terveys on ensiarvoisen tärkeä ominaisuus koiran oman hyvinvoinnin vuoksi sekä toisaalta monipuolisen harrastamisen mahdollistamiseksi.
Arvostan rodun alkuperää ja toivon pystyväni pitämään myös paimennusominaisuutta jalostuslinjoissani mukana mahdollisuuksien mukaan, ja tämän vuoksi näen mielelläni kasvattejani tai jalostukseen suunnittelemiani koiria lampailla. Varsinaista paimenkoiraa (tila- tai kilpailukäyttöön) etsivät ohjaan kuitenkin etsimään itselleen sopivaa pentua paremmin tähän soveltuvista pentueista. Mitenkään "linjauskollinen" en ole, vaan näen hyviä puolia bordercollieiden eri jalostuslinjoissa ja myös geneettisen monimuotoisuuden kannalta näen vahvuutena mahdollisuuden käyttää jalostuksessa eri sukuisia koiria.
Täydellistä tai täysin riskitöntä koiraa tai yhdistelmää ei nähdäkseni ole olemassa. Riskejä on kuitenkin eri tasoisia, ja on asioita ja ja riskejä joista en voi joustaa. Haluan olla avoin yhdistelmien ja sukujen riskeistä, ja toisaalta pitää riskit kohtuullisella tasolla, sekä varoa ottamasta samaa riskiä toistuvasti. Tällä tarkoitan sitä, että jos joudun joustamaan jossain yhdistelmässä tietyssä asiassa, ajatukseni on seuraavassa polvessa välttää taas tätä samaa riskiä. Mahdollisesti joudun silloin joustamaan jossain toisessa asiassa, mutta en ainakaan kertaa samaa riskiä uudelleen. En myöskään halua saman riskin tulevan molemmin puolin sukua läheltä.
Bordercollieen rotuna liittyy tiettyjä terveysriskejä, joihin myös pennunetsijän on hyvä tutustua: osteokondroosi, epilepsia, autoimmuunisairaudet, selkämuutokset (välimuotoiset lanneristinikamat eli LTV, spondyloosi, nikama-anomaliat eli VA) sekä lonkkaniveldysplasia.
Ihannebordercollieni on vahvahermoinen ja tasapainoinen koira, jolla on korkea työskentelymotivaatio, riittävästi miellyttämishalua, mutta myös itsevarmuutta käyttää tarvittaessa omaa päätään. Lisäksi se on ääni- ja alustavarma. Se on avoin niin ihmisille kuin muille koirillekin, joskin bordercollielle tyypillinen "roturasismi" ja halu puuhailla enemmän omiaan ei häiritse minua. Ihannebordercollieni syttyy tekemiseen ja työskentelyyn, mutta osaa rauhoittua aina, kun erityistä tehtävää ei ole, eikä se kiehu yli. Toisin sanoen sillä on toimiva on-off -kytkin. Koska pk-lajit ovat aina olleet itsellä lähimpänä sydäntä, toivon myös onnistuvani kasvattamaan myös näihin hienoihin lajeihin kykeneviä vakaahermoisia, terveitä ja terverakenteisia monipuolisia bordercollieita.