Troija tuli minulle Jerikon ja Mandin pentueesta. Pohdin pitkään toista urospennuista, mutta lopulta Troija vetikin puoleensa ja päätin rohkaistua ottamaan ensimmäisen narttukoiran. Rehellisesti sanottuna olen enemmän uroskoira-ihminen, ja nartun ajatuksenjuoksuun on ollut hieman totuttelemista.

Troija on hyvin älykäs ja ajattelevainen. Moni asia missä Jerikon kanssa pääsin läpi röyhkeästi oikaisemalla koulutusta, ei toimikaan tyttären kanssa aivan samoin. Troijalle on käskysanoilla väliä, siinä missä Jeriko ei aina tuntunut kuuntelevan niitä lainkaan. Minun pitää siis olla tarkkana mitä käskysanoja käytän ja missä kontekstissa.

Troija on isäänsä herkempi, ja alkuvaiheessa kävimme läpi paineistumista ja ikävää kierrettä siitä, kun itse turhauduin Troijan jähmimisestä. Näistä ajoista on kuitenkin päästy yli jo kauan sitten, ja yhteistyö Troijan kanssa on todella miellyttävää.

Tokossa Troijalla olisi potentiaalia hurjasti enemmän kuin mun treenitahti antaa sille mahdollisuuksia. Se on erittäin yhteistyöhaluinen ja tarkka tekemisessään, ja näen siinä mahdollisuuden saada aikaiseksi todella hienoja suorituksia. Seuraaminen sillä on aivan täyden 10 tokoseuruuta. Troija on vielä nuori ja nyt pitäisi vaan itsestään saada irti samanlaista tavoitteellisuutta kuin isän kanssa. Minkäänlaista äänenkäyttöä Troijalla ei ole tokossa.

Agilityssä Troija ei ole ottanut koko vauhtipotentiaaliaan käyttöön, mutta kyllä se jo ihan hyvin liikkuu ja irtoaa. Koulutus on vielä kovasti kesken, mutta Troija kehittyy koko ajan hurjasti. Kontaktiesteet on minulle suurin motivaation tappaja. Juoksukontaktien kriteeri oli Troijalle aivan liian epämääräinen tai minä en osannut sitä sille selittää. Nyt on tekeillä sitten vanhanaikaiset pysäytyskontaktit.

Paimennusta meidän ei alunperin pitänyt tehdä Troijan kanssa lainkaan. Ajattelin, että minulla on jo tässä "oikeatakin" työkoiraa, joten en turhaan tekisi sitä harrastusmielessä Troijan kanssa. Troija päätti kuitenkin toisin. Se karkasi ensimmäistä kertaa lampaille jo 10-viikkoisena ja kasasi pässit aidalle. Lampaille karkailusta jouduimme lopulta keskustelemaankin, mutta karkailut johti ainoastaan siihen, että Troija kasasi lampaat siististi. Jo puolivuotis-kesänään käytin Troijaa apuna lampaiden matolääkitsemisessä laitumella: Troija kasasi lampaat mulle luontaisesti ilman käskyjä tai koulutusta, minä otin yhden lampaan kiinni ja lääkitsin, ja sillä välin Troija kasasi uudestaan kiinniotossa hajonneen porukan. Troijalle erittäin luontaista onkin hakukaaret ja kasaaminen, mutta poispäin ajo tai ylipäätään vakuuttava lampaiden hallinta ei ole Troijan vahvuuksia ja tästä syystä en näe sillä jatkoa 2-luokan jälkeen.

Troijalla ei ole ruoka-aineherkkyyksiä, kutinoita tai muuta oireilua, vaan se on perusterve koira. Nuoresta iästä huolimatta matkaan on mahtunut varvasmurtuma ja useampi kynnen irti repeäminen, joiden vuoksi eläinlääkäriä on kyllä käytetty muuhunkin kuin rokotuksiin.

Troija on kaiken kaikkiaan todella iloinen, ihmisrakas, vikkelä ja kertakaikkisen rakastettava Pikkutyttö. Troijalla on hyvä motivaatio ja suuri miellyttämisenhalu. Troija palkkautuu lelulla, ruualla ja sosiaalisella palkalla. Ruuan suhteen Troija on erittäin ahne! Se ei ole itsevarma vieraiden koirien seurassa, eikä mielellään tutustuisi uusiin koiriin, mutta ei myöskään rähise. Troija haluaisi vaan olla rauhassa. Troijalla on ihan kelpo hermorakenne vilkkautensa kaverina, mutta ajoittain arjessa se kiihtyy esimerkiksi ulospääsemistä odottaessaan ja täysiä juoksemista se rakastaa. Muutoin Troija on kotona varsin huomaamaton, eikä kiihdy myöskään treeneissä tai kisatilanteessa.