Äiti ja tytär jälkikokeessa

Troijan BH-kokeen kokemusten jälkeen olen nyt herännyt ajatukseen, että jälkikokeeseen meno ei olekaan ihan helppoa meille kummallekaan. Itse koen, että tarvitsen siihen "turvallisen" ympäristön, jossa tunnen muita osallistujia. Valitettavasti "kotiseuran" koe osuu meidän kennelleirin kanssa päällekäin, eli se vaihtoehto sulkeutui sillä pois. Katjan seura oli järjestämässä koetta johon Katjan oli tarkoitus Vanjan kanssa lähteä, ja päätin sitten hakea koepaikkaa Kokkolasta asti.

Lähdettiin perjantaina Troijan kanssa kohti Kokkolaa mukana kaveri henkisenä tukena. Yövyttiin Vanjan ja Katjan luona ja käytiin perjantai-iltana kokeen tottiskentällä tekemässä treeni sekä Vattajan hiekkarannoilla kävelemässä. Tottistreeneissä tavattiin meidän pari (vain kaksi B-tottiskoiraa), hollanninpaimenkoirauros joka varmasti oli kiltti, mutta myös aika kiinnostunut Troijasta (niin kuin uros nartusta) ja hyvin vilkas. Troija ei tätä kokenut valitettavasti kovin luottamusta herättävänä, vaikka se onkin treeneissä mennyt tosi hyvin ja rentona monien koirien kanssa, mukaanlukien jättikokoisen holskun. Jo aiemmin olen huomannut, että Troijan luottamus vaatii sitä, että toinen ei vaan ole kiinnittänyt siihen lainkaan huomiota. No, treenissä saatiin Troija ihan ok:sti rentoutumaan.

Käytiin myös iltalenkillä Vattajan hiekkarannoilla, olipahan hienoa maisemaa. 

Koepäivä oli sitten eilen. Me startattiin maastoon koko kokeen viimeisenä, ja ehdin jo kuulla harmillisen uutisen, että Vanjalla oli mennyt jälki hukkaan lopuksi, ja siltä oli jäänyt kaksi keppiä, mukaanlukien viimeinen. Maastot oli ihan priimaa mäntykangasta, selkeä kiva janapaikka. Tuuli puhalsi oikealta vasemmalle ja Troija jo lähetyksessä otti suuntaa vasemmalle enkä saanut sitä korjattua, lähti sitten hyvin vinoon. Ei saatu kuitenkaan kutsua takaisin janalle ja jäljen nosti varmasti ja oikeaan suuntaan, tiesihän se jo muutenkin kaukaa mihin se on menossa.

Ensimmäisellä suoralla Troija ilmaisi maahanmenolla, mutta keppiä en löytänyt millään, oli pakko jatkaa. Toinen ja kolmas keppi nousi sitten melko lyhyillä väleillä ja sitten kulman jälkeen mentiin saman suuntaisesti hyvin vahvan, lähes kaljuksi tallautuneen, riistapolun kanssa pienessä kumpareessa/rinteessä. Uskon, että Troijalta jäi tälle suoralle yksi keppi eli nelonen. Todennäköisesti koska jäljen haju on rinteessä valunut kohti riistapolkua ja Troijan olis oikeasti pitänyt jäljestää ylempänä. Seuraavan kulman jälkeen nousi heti keppi ja sitten lopuksi viimeinen. Yritin vielä etsiä jääneitä keppejä, mutta vaikka Troija ilmaisi lähtösuoralla taas saman kohdan ja sen ympäristöä yritin todella katsella, niin ei löytynyt. Näin ollen Troijaltakin jäi kaksi välikeppiä maastoon.

Esineruudusta Vanjalle 30/30p, harmi että ei päässyt katsomaan! Troija oli esineruudussa hyvin vetelä. Karkasi ekalla lähetyksellä, mutta sitten tosiaan alkoikin hitaasti haravoimaan ja oli epävarma. Löysi kuitenkin kaksi esinettä ja palautti ne nopeasti. Pisteitä 25/30.

Troijalla oli tässä vaiheessa siis pisteitä pisteen päälle tulosrajan. Jos tulokseen ei olisi ollut mahdollisuutta, en olisi tottikseen missään nimessä lähtenyt. Nyt päätin pienen pohdinnan jälkeen kuitenkin lähteä. Oltiin vuorossa eka paikkamakuussa, ja ennen kentälle menoa sain Troijan hyvin aktivoitumaan ja kivaan vireeseen. Ihan kivassa vireessä mentiin paikallaoloonkin ja siellä Troija pysyi koko makuun ryhdikkäänä, tästä erinomainen. Yksilöliikkeissä tuli kuitenkin paine. Troija jähmi ja jätätti, se pystyi vain hetkittäin vähän vetämään "urhean ilmeen" naamalleen, mutta ei pystynyt tekemään rennosti. Painetta oli paljon ja vapaana seuruuseen jouduin antamaan lisäkäskyä. Liikkeestä maahanmenon valmistelevassa osassa Troija jätätti jo paljon, meni kuitenkin välittömästi maahan. Ei lähtenyt ekalla kutsulla liikkeelle, toisella kutsulla tuli varovaista ravia. Koska isompia liikevirheitä ei kuitenkaan tullut, niin tällä tekemisellä saatiin 82p ja näin ollen 233p, 3-tulos ja JK1.

Fiilis tottiksen jälkeen ei ollut kuitenkaan kovin hyvä. Se, että omaa koiraa jännittää/pelottaa kokeessa, ei ole se mitä lähdettiin hakemaan, ja aika äkkiä arvojärjestys jäsentyi omassa päässä selkeämmin. Joudun vielä vähän sulattelemaan asiaa, mutta jos me ylipäätään jatketaan enää pk-jälkikokeissa, niin jatkossa yritän päästä vain kokeisiin joissa vielä paremmalla varmuudella olisi parit tiedossa ja/tai mikäli Troijaa tuntuisi pari ahdistavan, niin luovun tottiksesta vaikka olisi maastosta mitä pisteitä.

En usko, että tuollaisen tottiksen läpi vieminen vaikka mitään pahaa ei tapahtunutkaan, olisi mitenkään korjaava tai rakentava kokemus koiralle. Päinvastoin uskon, että se vahvistuu mitä treenaa, oli se tekeminen tai tunnetila, eli tässä tapauksessa pelko ja jähmiminen. Pelon tunne tulee varmasti niin primitiivisiä hermoratoja koiran mieleen, että sitä on todella vaikea tällaisen trauman jälkeen purkaa pois kokonaan. Troija osoitti jo heti BH-kokeensa jälkeen, että pystyy tekemään rennosti ja häntä tötteröllä tottista, kun kokee olonsa turvalliseksi. Alkuun sillä oli enemmän alkujännitystä isompien koirien kanssa, mutta sekin on helpottunut treenien myötä ja selvästi pari vaikuttaa siihen millainen Troija on. Jos pari keskittyy 100% omaan tekemiseen eikä ole Troijasta kiinnostunut, ei Troijallakaan ole vaikeuksia. Jos taas on koira, joka kyttää tmv, niin Troijaa ahdistaa.

Tätä jäädään nyt siis pohtimaan. Meidän tai Troijan ei tarvitse todistaaksemme mitään väkisin jatkaa koeuraa, jos se ei tunnu hyvältä. Troija on palautunut kokemuksestaan ihmeellisen hyvin, mutta koiralta ei voi olettaa täydellistä luottamusta tuollaisen jälkeen.  Troija on hieno jälkikoira ja hieno koira muutenkin.  Katsotaan miten tästä sitten edetään.

Loppuun kuitenkin Vanjan hieno tottisvideo, vaikka vinoesteellä aivopieru kävikin. On se vaan upea tyttö.