Maru valjakkohiihdon sprintti-SM kilpailuissa
Maruhan on jo kykynsä canicross-puolella näyttänyt ja kasvattajatäti on hiljaa toivonut, että tämä pari nähtäisiin myös valjakkohiihtokisoissa. Kun vuoden vaihteen jälkeen etelään saatiinkin lunta ja latujakin, niin Susanna päätti aloittaa hiihdon valjakkohiihtokisat tähtäimessä. Viimeksi Susanna on hiihtänyt joskus lapsuudessa/nuoruudessa ja omien sanojensa mukaan "ei osaa hiihtää", mutta itsellänikin on kokemusta siitä kuinka aloittaa valjakkohiihto niin, että pelkästään kaatuilee koiran perässä, joten en uskonut, että ihan niin heikosta tilanteesta puhuttiin. :D
Niinpä sitten Maru laitettiin suksien eteen eikä sillä nyt sitten ollut mitään väliä millaisella välineellä tai ilman perässä tullaan, kun vetoa tehdään. Niin kuin kyllä Marusta oli oletuskin, että ei haittaa mitään. Eihän siinä sitten ehtinyt kuin pari viikkoa valjakkohiihtoa treenaamaankaan, kun välissä Susanna oli viikon reissussa, ja sitten kohti ensimmäistä valjakkohiihtokilpailustarttia. Ja heti suoraan sprintti-SM kisoihin!
Tuo on kyllä aikamoinen tilanne aloittaa valjakkohiihtokisat! Valjakkohiihdon sprintti-kilpailuissa (samoin kuin viestin ensimmäisen osuuden lähdössäkin) välierien lähtö tehdään niin, että ohjaaja pitää koiraa valjaista ja lykkii toisella kädellä vauhtia 50m matkan, ennen kuin koiran valjaasta saa päästää irti. Tällä kertaa tämä tehtiin vielä ilmeisesti lumen puutteen vuoksi ilman perinteisen latu-uria auttamaan suuntaamisessa! Tällaisia lähtöjä ei Marulla ja Susannalla ole ollut mitään mahdollisuuksia treenata etukäteen ja mittaa kyllä koiraa joutua kylmiltään tuollaiseen. Onneksi Maru onkin aikaste hieno koira, eikä sitä ollut Susannan valjaassa roikkuminen ja lykkiminen häirinnyt tai hämmentänyt, vaan hienosti sujui yhteislähtö ja muutenkin hienot puhtaat suoritukset. Superhieno starttaus tämänkin vetolajin parissa. Hurjasti onnea!
