Pentuprojektin sulku

Viimeisetkin pennut lähtievät omiin koteihinsa viikonloppuna, ja on sopiva aika katsella vähän näitä projekteja taaksepäin, kun kiire on helpottunut.

Ensimmäiset 2-3 viikkoa pentujen kanssa on ja oli nytkin helppoa aikaa. Molemmat emot hoiti pentujaan antaumuksella, pesivät ne ja pitivät laatikot siisteinä. Karva-alusia vaihtelin parin päivän välein. Pennut molemmissa laatikoissa kasvoi tasaisesti, eikä yhdestäkään ollut mitään huolta. Troijan pennuista Tyrsky oli syntymäpainoltaan pienin, mutta kasvoi ensin tasaisesti muiden tahtia, ja sitten viime viikkoina ennen luovutusta otti kasvupyrähdyksen ja ohitti siskojaan painossa. Rauhallisten ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi hulina.

Ensin Vanjan pennut alkoivat laajentamaan elinpiiriään pentuhuoneessa ja nopeasti myös muualla talossa sisällä, ja sitten myös ulos. Troijan pennut tuli luonnollisesti viikon jäljessä eri aluevaltauksissaan, tosin hieman nopeutetusti aloin ottamaan niitä uloskin, jotta päästiin yhteisulkoilujen makuun (lue: suoraan syvään päätyyn vaan). Sotkua pentuhuoneissa alkoi olemaan enenevästi ja siivoaminen lisääntyi, mutta toisaalta ulkoiltiin koko ajan niin paljon kuin pystyi ja asioita tehtiinkin runsaasti myös ulos. Vanja imetti myös Troijan pentuja, mutta Troija ei palauttanut palvelusta, vaan ajoi kyllä Vanjan pennut omilta tisseiltään pois. Kepleristä kuoriutui leikittäjä serkku-enomies, kun taas Tyr ei tällä kertaa leikittäjäksi halunnut ryhtyä.

Pari viimeistä viikkoa ennen Vanjan pentujen luovutusta alkoi olemaan aika rankkoja, kun olin samaan aikaan myös töissä. Aiemmat viikot olin ollut vapaalla. Töiden kanssa aamut meni juosten kelloa ja vaativien pentujen huutoa (Vanjan pennut) vasten, ja töiden jälkeen sama jatkui. Meno kieltämättä rauhoittui, kun Vanjan pennuista Röstiä lukuunottamatta muut oli luovutettu ja oli "enää" kahdeksan pentua samassa huoneessa, ja ne nukkui yöt ja antoi muutenkin mulle aikaa tehdä asioita ennen kuin tulin niitä palvelemaan herättyäni.

Kiireistä huolimatta pentujen kanssa tehtiin monenlaista "pelkän" ulkoilun lisäksi. Kokeiltiin erilaisia alustoja (mm. pressu, vesikaukalo, ritilä, aaltopelti) ja käytiin erilaisissa ympäristöissä yhdessä ja yksitellen, ja muun muassa pentujoogassa. Pennut kävi myös Janita Leinosen pentutestissä ja niistä tuloksista voisi kirjoittaa ihan oman päivityksensä.

Pentueiden välillä oli ja varmaan tulee olemaankin tiettyjä eroja, joita kyllä odotin etukäteenkin. Vanjan pennut osoittivat jo pentulaatikossa suurempaa kiihkeyttä ja ehkä vilkkauttakin. Kun siinä porukassa oli mielipide esim. pentuhuoneessa olemisesta tai siitä kuinka pyllystä se on, niin se kyllä ilmaistiin kovaan ääneen huutaen. Vanjan pennut oli ehkä motorisesti ketterämpiä kuin Troijan pennut, vaikka oli kyllä vaikea verrata kun viikko tekee kehityksessä niin suuren eron! Troijan pennuissa korostui säätelykyky, mutta toisaalta nartut oli hyvinkin topakoita ja vahvaa omanarvontuntoa tuntui löytyvän heti pentulaatikossa. Olen todella tyytyväinen, että kaikille pennuille löytyi kokeneet kodit, ja lisäksi vielä tosi paljon palveluskoiralajeja tai pelastuskoiratoimintaa harrastavia koteja. Troijan pennjuista Purosta saattaa tulla myös koulukoira. Todella mielenkiintoista nähdä miten kaikki pennut kehittyy.

Sitten se viimeinen asia. Pentusuunnitelmia tehdessäni olin pallotellut, että voisin jättää itselleni pennun, ehkä Vanja-Jässi -pentueesta. Sitten Kepler tuli vähän heräteostoksena minulle, ja vähän kuoppasin sitä ajatusta. Paitsi, että kun näin taas uudelleen Pekkaa, niin tunne siitä vahvistui vahvistumistaan. Pekassa on vaan kertakaikkisesti jotain samankaltaista Jerikon kanssa, samanlainen aura. En voi olla rakastamatta sitä. Pohdin ennen synnytystä, että jospa kehtaisin kysyä Riikalta Pekkaa uusintayhdistelmään (jos nämä olisi terveitä) ja teettäisin Troijalla vielä yhden pentueen ja ottaisin itselleni pennun vasta siitä. Tosin Troijan ikä ja pitkät juoksuvälit huomioiden sekin pitäisi tehdä melko pian. Sitten tuli sektio jonka jälkeen en harkitse enää lainkaan Troijan uusintapennuttamista. Ei siksi että siinä olisi ollut vikaa, poltoissa heikkoutta tmv, vaan siksi etten halua riskeerata rakasta koiraa uudelleen. Ja sitten Drifti avasi silmät ja ensimmäisten joukossa alkoi ottamaan muhun todella voimakasta kontaktia. Se vaan porautui ihon alle heti alusta lähtien. Ja niin Drifti sitten jäi mulle, vaikka ajankohta ei ole paras mahdollinen.

Drifti pääsikin heti tutustumaan mun elämän vuoristorataan ja yhteen hoitopaikoista, kun mulla oli tuossa päivystys, mutta Drifti on suoriutunut todella hienosti aivan kaikesta. Se on todella fiksu ja reipas, ei aristele tai pelkää, ja on avoin ja sosiaalinen. En voisi enempää olla tyytyväinen päätökseeni pitää tämä kultapoika. Ja tyytyväisiltä vaikuttavat äiti ja serkkupoikakin, kun leikittäjistä tuppaa olemaan melkein ylitarjontaa.