Sukutauluja ja monimuotoisuutta part 2

Päätin muuttaa tämän osion nimeksi Uutiset/blogi, koska vanha bloggari nostaa päätään ja haluan silloin tällöin kirjoitella omia ajatelmia, pelkkien uutisten rinnalla.

Kirjoittelin aikaisemmin siitä kuinka tarkastelin omien koirien ja niiden urosehdokkaiden sukutaulujen monimuotoisuutta, ja toisaalta näistä siirryin pohtimaan myös bordercollien monimuotoisuutta rotuna. Pohdin silloin tuota Australian maantieteellistä eristyneisyyttä ja olihan mun lopulta "pakko" hakea myös satunnaisesti valitun aussilinjoihin pohjaavan suomalaisen koiran sukutaulu vastaavalla tavalla, sekä lisäksi yhden australialaisen paimenlinjaisen bordercollien. (lisäksi olen innostunut keräämään australian kelpieiden/working kelpieiden sukutauluja, mutta rajaan niiden pohdinnan tämän ulkopuolelle)

Molempien 10 polven kertaantujissa pyörii pitkälti samat tutut nimet. Paimenlinjaisen sukutaulusta jäi kyllä siivuja tuntemattomiksi, kun Anadunessa suku loppui, joten ihan täysin luotettavia nämä tiedot ei ole. 15 polvessa näyttelylinjaisen taustalla alkaa kertaantumaan muutamia koiria aika runsaasti ja nämä ei ole kaikki ihan samoja kuin mitä esimerkiksi Vanjan kertaantujista löytyy, mutta pitkälti tuttuja nimiä silti. Paimenlinjaisen taustalla kertaantumista tapahtuu vähemmän, tosin ne on edelleen pitkälti niitä tuttuja nimiä. Osa tämän koiran sukuhaaroista johtaa hyvin nopeasti eurooppalaisiin koiriin, mutta osa niistä sukulinjoista joissa en päässyt 10 polveen jäi australian sisälle. Varmastikin näiden johdosta Wiston Capin kertaantuminen (tai kertaantumiset ylipäätään) on maltillista ja Wiston Cap jää vasta kolmannelle sijalle.

Oikeastaan nämä lukemat ei kuitenkaan vastaa mun pohdintaa monimuotoisuudesta, koska nämä eniten kertaantuvat koirat näyttää vain yhden puolen asiasta.

Itse asiassa syvennyin jo ennen näiden sukutaulujen keräämistä omien jalostuskoirien ja urosehdokkaiden (keräsin myös pari urosta lisää) monimuotoisuuteen sukukatokertoimia tarkastelemalla. Sukukatokerroin käsittelee periaatteessa myös kertaantujia, mutta käänteisesti eli niin, että ihannetilanteessa jossa kaikki sukutaulun koirat olisivat eri koiria, olisi sukukatokerroin 100% (tai 1 KoiraNetin ilmoitustavan mukaan). Mitä enemmän kertaantujia kokonaisuudessaan, sitä matalammaksi sukukatokerroin muuttuu. Sukukato lisääntyy nopeammin jos kertaantujia alkaa esiintymään varhain sukutaulussa, koska kertaantuminen jo yksi sukupolvi alaspäin johtaa kaksinkertaiseen sukukatoon eli geneettistä vaihtelua menetetään kaksinkertaisesti verrattuna siihen, että kertaantuminen tapahtuisi vasta seuraavassa polvessa.

Vanjan sukukatokerroin 10 polvelle laskettuna on 47%, Fridan 58% ja Gaian 55%. Urosehdokkaiden vastaavasti 49%, 56%, 41% ja 27%. Tässä viimeisessä näkyy vahvasti se, että sillä kertaantuu jo kolmannessa polvessa sama koira. Itse en tällaisia linjauksia tekisi, mutta harkitsen silti tämän koiran jalostuskäyttöä, koska se on suvultaan niin eri kuin sille suunniteltu narttu. Itse asiassa jos mietitään miten sukukatokerroin on kehittynyt nyt yhdessä sukupolvessa ja miten se kehittyisi jatkossa, niin Troijan sukukatokerroin on 38% eli Vanjalla tämä on selvästi kehittynyt parempaan suuntaan. Tietenkin sekalinjaisuutta lisäämällä, mutta myös katsomalla, että kertaantumisia ei tule ennen 5.-6. polvea. Virtuaaliparituksena Vanjan suunniteltujen jälkeläisten sukukatokerroin olisi 60,8%, Gain 62% ja Fridan 59%.

Mun esimerkki australialaisten/aussitaustaisten koirien sukukatokertoimet vastaavasti 10 polvella on 30% (paimenlinjainen) ja 27% (näyttelylinjainen). Pitäisi kerätä vielä lisääkin näitä, että saisi varmempaa kuvaa tilanteesta, mutta onhan nuo matalia.

Bordercollieista tässä omassa tietokannassani kaiken kaikkiaan voi myös todeta, että 10. polven sukukatokerroin kertoo, että 10:ssä sukupolvessa monimuotoisuudesta on hävinnyt noin puolet, tai jopa enemmän. Aika karua. Ja sukukatokerroin sukeltaa aika voimakkaasti tämän jälkeen. Liittyy toki siihen, että lähestytään rodun alkuaikoja ja pullonkauloja, etenkin tällaisten erillisten populaatioiden osalta.

Toisaalta bordercollien tilanne kokonaisuutena vaikuttaa ihan kohtuulliselta. Kelpieille (eurooppalaisia working kelpieitä ja sekalinjaisia) olen saanut nyt samaa luokkaa olevia sukukatokertoimia kuin aussitaustaisille bortsuille, ja kuulemani mukaan cockerspanieleissa tilanne on läpi rodun aika kehno (sukukatokertoimet luokkaa 20%).

Sukukatokertoimet ei nekään kerro koko totuutta, koska ne on vain arvio geneettisestä monimuotoisuudesta ja olettaa, että eri koirat ei olisi keskenään sukua tai huomioi yksittäisen koiran sukusiitosastetta. Geneettinen monimuotoisuus voi olla sukukatokerrointa heikompi tai jopa parempi (yhdellä sekalinjaisella kelpiellä MDD:n monimuotoisuus 43% eli parempi kuin mun tarkastelemilla bortsuilla). Eli tietoa pitäisi yhdistellä aika paljon.

Sitten olisi vielä yksi mahdollinen kohde mihin hurahtaa, eli labra joka tekee oikeita geneettisiä monimuotoisuus mittauksia ja siellä voisi sitten tehdä näiden perusteella koeparituksiakin... :D 

Nämä tarkastelut on kyllä osoittanut minulle myös sen, että monimuotoisuutta pystyy vaalimaan, ja jo tuo että välttää kertaantujia 5.-6. polvessa todennäköisesti edistää monimuotoisuutta (ja sitä parempi tietenkin mitä pidemmälle kertaantumisia pystyy välttämään, usein tuon pidemmälle se ei vaan onnistu). Tietyissä suvuissa tämä onnistuu KoiraNetinkin avulla jos sukupolvet on edes melko täysiä tänne asti, tai sitten vaaditaan vähän viitseliäisyyttä ja esimerkiksi Anadunen tai bordercollie database.ru:n selailua.