Vanja luonnetestissä ja hoidossa

Vanja tuli minulle hoitoon pari viikkoa sitten. Tästä oli puhuttu jo jonkin aikaa Katjan kanssa, että ennen jalostuskäyttöä haluan nähdä jalostusnartun myös meillä hoidossa, jotta näen itse konkreettisesti sen luonteenpiirteitä JA toisaalta että näen miten se asettuu vieraaseen paikkaan. En missään nimessä halua ottaa riskiä, että pentueen emä (ehkä jopa yllätyksenä omistajalleenkin) olisikin levoton vieraassa paikassa ja muodostaisi riskin, että pentujen hoiva tai saama malli olisi epäsuotuisa. Niinpä perheen kesän karavaaniloman ajaksi Vanja tuli mulle.

Vanja tuli hoitoon kaksi viikkoa sitten perjantaina ja oli tarkalleen kaksi viikkoa hoidossa. Lähti siis vasta eilen päivällä oman perheensä kanssa yötä viettämään asuntoautoon. Tältä pohjalta sitten luonnetestiin ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että myös tämä tausta kertoo koirasta paljon.

Vanja asettui meille Valkeakoskelle välittömästi sen jälkeen kun Katja sen jätti. Ei minkäänlaista perään haikailua. Samoin asettui välittömästi mun Vantaan vuokra-asuntoon ilman minkäänlaista ongelmaa. Yksinoloissakaan ei mitään ongelmia, seurasin kamerasta kun Vanja pötkötteli sohvalla tmv, ja hiljaisuus mikä kämpässä vallitsi oli musiikkia mun korville.

Ekana iltana Vantaalla jo huomasin yhden miinuksen Vanjan käytöksessä, mutta tämä oli onneksi lähtökohtaisesti koulutuksellinen ongelma: se nimittäin kyttää mun mittapuulla aika paljon ohitettavia koiria. Mun mittapuulla paljon, koska se on mun koirilta täysin mahdoton tai kielletty toimintatapa. Pian myös huomasin Vanjassa olevan ominaisuuden joka ei niinkään koulutukseen liity, sillä nimittäin on terävyyttä. Ja terävyydellä tässä tarkoitan sitä mitä lähinnä luonnetestissäkin mitataan; sitä kuinka valmis ja nopea koira on alkamaan puolustamaan itseään uhkan edessä. Vantaan arjessa terävyysreaktio näkyi ohittaessa yhtä taloa, jonka pihasta cockerspanielit ryntää aidalle räyhäämään, johon Vanjalta tuli salamannopea vasta reaktio ja nimenomaan kohti uhkaa.

Vanja oli myös aika napakka vuokranantajien omia leikattuja uroskoiria kohtaan. Turhan napakkakin mielestäni, mutta tämä menee sitten taas mielestäni koulutukselliseen laariin. Mutta kertoo toki  myös koiran sisäisestä ominaisuudesta. Ja näin koen terävyyden ominaisuutena muutenkin. Täysin negatiivinen ominaisuus se ei ole, jossain kohtaa jopa moottoria tuova, mutta terävä koira pitää olla omistajallaan hyvin hallinnassa ja hanskassa, ja omistajalta vaaditaan koiranlukutaitoa, jotta pystyy myös ennakoimaan ennen kuin terävyysreaktiot tulee, ja rajata koiran toimintaa tarpeen mukaan.

Etukäteen pohdittiin Katjan kanssa tämän pohjalta, että emme ole ihan varmoja, että miten kuitenkaan suhtautui ihmisen antamaan uhkaan. Näkyisikö terävyys luonnetestissä.

Mun laumassa Vanja toimi tosi hienosti. Kunnioitti Troijaa ja oikeastaan isoja poikiakin, ja vaikka aluksi Keplerille teki sen paikkaa selväksi, niin alun jälkeen leikki Keplerin kanssa yhtenään. Tosi helppo ja vaivaton koira laumassa. :) 

Vanjan "riistavietti" on enemmänkin saalisviettiä, jonka saalisärsyke laukaisee. Tämä on ihan koulutuksellinen ongelma, kun Vanja on päässyt bongailemaan ja sitten myös jahtaamaankin liian monta kertaa. Vantaalla meillä oli ihan otolliset olosuhteet tämän harjoitteluun, ja kyllä se Vanja oli ihan hallintaan sieltä saatavissa. Joskin ei sen kanssa voinut olla yhtä rento kuin omien koirien kanssa, vaan sen reaktioita ja toimintaa piti oikeasti seurata, että pystyi puuttumaankin nopeasti.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen näkemääni. Esiin ei noussut mitään sellaisia etenkään hermorakenteen ongelmia, jotka sulkisi sen multa pois jalostuskäytöstä. Päinvastoin. :) 

Tein Vanjalle myös pienen tottistreenin testimielessä. Kuulemma kaikki käskyt ihan väärin, mutta hienosti Vanja silti toimi. :D Tajusin myös heti treenin päätteeksi, että mähän sekoitin Vanjaa pyytämällä sitä suoraan sivulle niin kuin B-tottiksessa saa tehdä, vaikka on tehnyt eteen istumisen kautta. Hups. Korjaussarja siihen perään sitten. 

Sitten muutenkin pitkän tekstin päätteeksi se luonnetesti. Vanja oli kyllä aika kova muija, enkä siltä kyllä oikein muuta odottanutkaan. Terävyyskin tuli testissä esiin. Hienointa on kyllä tuo hermorakenne +2 ja toimintakyky +2. Etenkin kun ajattelee minkä myllyn läpi koira on testiin vielä viety. Ja toinen erittäin mieleinen asia oli se, kuinka Vanja mietti ennen kuin antoi reaktion, että onko tarve vai ei. Kyllä kasvattajatäti on ylpeä!

Tämän kaiken päätteeksi on pakko todeta, että jos Vanja periyttää näitä ominaisuuksiaan jälkeläisilleen, niin ei sovi ihan lepsuihin käsiin ne pennut. Sen sijaan määrätietoisille ohjaajille ja tavoitteellisille harrastajille tämän tyyppisestä koirasta riittää ammennettavaa hyvinkin moneen lajiin ja pitkälle. Sellaisia koteja olisi sitten hakusessa Vanja-Jässi -pennuille