Troija (Kautuksen Gamma)

Lonkat: A/A (BLUP-indeksi 9/2025 101)

Kyynäret: 0/0

Olat: ei todettu/ei todettu (myös välikuvattu terveeksi)

Selkä: LTV0 VA0 SP0

Silmät: ei perinnöllisiä silmäsairauksia, gonioskopia terve

MyDogDNA-paneeli: EAOD- ja BCG-kantaja, muut vapaa

Troija on iloinen, ihmisrakas ja vilkas pieni tyttö. Troija rakastaa yhdessä tekemistä ja innostuu jokaisesta treenistä, mutta ei koskaan kiehu yli eikä käytä ääntä tottiksissa, paitsi nyt kun olen sitä aloittanut tarkoituksella haukuttamaan. Troija on hyvin älykäs ja ajattelevainen, joka on asettanut minut ohjaajana uusien haasteiden eteen totuttuani "putkiaivoisiin" uroksiin. Troijassa on hieman rotutyypillistä pehmeyttä, mutta toisaalta hyvin paljon vakautta ja resilienssiä, ja siitä löytyy ihan kivasti myös isompia vaihteita ja röyhkeyttäkin tilanteen tullen. Yhteistyö Troijan kanssa on todella mukavaa ja Troijan ilo ja innostus saa myös ohjaajan hyvälle tuulelle.

Troija palkkautuu lelulla, ruualla ja sosiaalisella palkalla, kaikilla melkein yhtä hyvin, mutta välillä tilanteen mukaan vaihdellen. Ruuan suhteen Troija on erittäin ahne ja se myös nauttii vetoleikeistä ohjaajan kanssa.

Vieraista koirista Troija ei ole lainkaan kiinnostunut eikä erityisesti halua tehdä tuttavuutta. Se on lähinnä välinpitämätön vieraita kohtaan. Ihmisiä Troija rakastaa, etenkin lapsia, ja Troija toimii myös Kennelliiton Kaverikoirana.

Troijan kanssa harrastetaan jäljestystä ja agilityä nykyisinä päälajeina. Troija on valio agilityn hyppyradoilta, mutta agilityradoilla se on vielä 1-luokassa puomin vuoksi (juoksarista pysäriin ja taas takaisin juoksariin). Agilityssä Troija on melko hyvin irtoava, lukee esteitä hyvin ja tulee hyvin ohjaukseen.

Jäljellä Troija on luontaisesti tarkka ja hyvin keskittyvä. Se on tehnyt jälkeä sekä metsässä että pellolla ja suorittanut JK1-koulutustunnuksen PK-jäljeltä. Pellolle Troija on ehkä hieman kevytnenäinen, mutta metsässä mennään kuin raiteilla.

Troija on tehnyt myös yhden tokon ALO1 -tuloksen sekä rallitokossa RTK1-koularin. Oma motivaatio ja mielenkiinto ei vaan nykyään noihin lajeihin riitä, joten ne on jäänyt.

Paimennuksessa Troija on osoittanut jonkin verran kykyjä ja saavuttanut PAIM2-koularin. Sillä on luontaisesti laajat kaaret ja se hakee lampaita mielellään kaukaakin, etäisyys siinä ei ole sille mikään ongelma. Kovin vahvaa halua hallita lampaita Troijalla ei ole, ja se paimentaa iloisen ystävällisellä otteella, josta lampaat kyllä tykkääkin, eikä siltä lampaita karkuun ole päässyt.

Troija on ääni- ja alustavarma, eikä sillä ole muitakaan viirauksia tai kummallisuuksia. Se ei ole koskaan jahdannut liikkuvia kohteita (autot, pyörät jne), eikä sillä ole riistaviettiä tai haluja lähteä riistan perään vaikka pupu lähtisi nenän alta. Troija on helppo ja vakaa koira arjessa, se liikkuu vaivattomasti ja luontevasti eri paikoissa ja sopeutuu uusiin olosuhteisiin nopeasti.

Pekka (Dumf and Galwy Nevertheless)

Lonkat: A/B (BLUP-indeksi 98, ei huomioi ulkomaalaisten sukulaisten tuloksia)

Kyynäret: 0/0

Olat: ei todettu/ei todettu

Selkä: LTV0 VA0

Silmät: ei perinnöllisiä silmäsairauksia

MyDogDNA-paneeli: CEA-kantaja, muuten vapaa. BCG-vapaa (Laboklin)

Troijalle urokseksi on valittu Pekka johon iskin silmäni jo reilu pari vuotta sitten. Törmäsin ensin somessa Pekan veljesten rakennekuviin ja totesin, että siinä on kyllä kivan näköisiä ja "minun tyyppisiä" bordercollieita. Seuraavaksi  huomasin, että velipoika onkin tuotu Suomeen. Tavattiin Pekan kanssa ensimmäistä kertaa sen ollessa hieman vajaa 2-vuotias, ja jo silloin siitä huokui vakaus ja tasapainoisuus. Se kulki vaivattomasti vapaana lenkillä minun koirieni kanssa haistellen tyynesti samoja hajujakin ja pääosin jolkotellen omia reittejään, vaikka Jupiterilla olikin silloin kireä tunnelma. Sama mielikuva Pekasta on toistunut nyt myöhemmin sitä tavatessa, eikä luonnetestissä yllättänyt, että tuomari kehui nimenomaan hermorakennetta ja sai ilmeisesti Pekasta saman vaikutelman heti alkupuhutteluissa, ja tähdensi, että oli kyllä hyvin lähellä arvostella hermorakenne +2:seen. Luonnetestissä Pekka osoitti myös hyvää toimintakykyä ja palautumiskykyä, joita nimenomaan toivoinkin. Kokonaispisteitä luonnetestistä Pekka sai 172, laukauskokematon.

Pekan omistajan kertomaa Pekasta: Pekka on pennusta asti suhtautunut hirmuisen järkevästi ja mutkattomasti asiaan kuin asiaan, oli kyseessä ihmiset, muut eläimet, uudet ympäristöt tai arjen tapahtumat. Se on ollut helppo ottaa mukaan eri tilanteisiin, koska ei "keuli", ylireagoi tai pelkää ja osaa hyvin rauhoittua.

Pekka on luonnostaan "täydellinen" eli ei ole vaatinut työstämistä missään arjen asioissa. Esim. autojen jahtaamisissa, koiraohituksissa, yksin olemisessa tai vaikka boksissa/seinässä olemisessa treeneissä. Se on vaan osannut aina olla fiksusti.

Pekka suhtautuu ystävällisesti ja avoimesti ihmisiin ja pitää rapsutuksista, mutta esim. lenkillä ollessa ei kiinnitä huomiota vastaan tuleviin ihmisiin, kulki sitten hihnassa tai vapaana. Toisiin koiriin se suhtautuu ystävällisesti, mutta sen ei ole mikään pakko päästä tekemään tuttavuutta ja onkin esimerkiksi lenkillä välinpitämätön vastaantuleviin koiriin. Se ei ärhentele toisille uroksille ja pystyy toimimaan normaalisti, vaikka paikalla olisi juoksuisia narttuja.

Treenaamme Pekan kanssa agilityä, noseworkia ja TOKOa. Päälajimme on agility (koska on ohjaajan lempparilaji 🙂 ), vaikka Pekka onkin melko iso uros eikä koonsa puolesta ole ideaalisin agilitykoira. Se hyppää luontaisesti hyvin, ei kuumu liikaa ja keskittyy hyvin. Isona poikana se on vaatinut enemmän aikaa kropan kehittymiseen.

Pekka on erittäin taitava nenänkäyttäjä ja nosework olisi varmasti lajina Pekalle se paras. Pekka on rauhallinen työskentelijä ja malttaa hyvin tarkentaa hajua, vaikka se vaatisi paljon työstämistä.

TOKOssa toivoisin Pekalle enemmän aktiivisuutta ja tässä lajissa näkyykin eniten minun koulutusvirheeni Pekan kohdalla. Taloudessamme on ollut bortsuja aikaisemminkin, mutta Pekka on ensimmäinen oma bc. Ajattelin, että panostan luopumiseen ja rauhoittumiseen, lähinnä juuri siksi ettei siitä tule "sekopäinen agilitybortsu". Pekalla oli kuitenkin luonnostaan rauhoittumisen taito ja oppi luopumisen nopeasti, mutta jatkoin kuitenkin näiden taitojen rakentamista lähes vuoden ikään asti. Pekka tarjoaakin moniin asioihin luopumista ja nyt pitäisi alkaa rakentamaan enemmän aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan.

Pekalla ei ole alusta-arkuuksia ja se on arjessa 100% äänivarma. Sillä ei myöskään esiinny arjessa lainkaan terävyyttä, vaikka luonnetestissä siihen osioon se saikin +3. Todellisuudessa seinällä reaktio tuli siltä pohdinnan jälkeen ja kun uhka jatkui, Pekka toimi ehkä enemmän ehkä taistelutahdollaan, kun pisti hanttiin. Arjessa siitä ei irtoa mitään äkkinäisiä teräviä reaktioita mihinkään, kuten se ei äkkinäisesti toki tullut luonnetestissäkään.

Suvun käyttönäyttö

Troija on isän suvun puolelta palvelukoira neljännessa polvessa. Isä Jeriko oli minun ensimmäinen oma koirani ja sen kanssa saavutettiin monia hienoja tuloksia, palveluskoiralajien ollessa kuitenkin meidän sydämenlaji. Jeriko käyttövalio IFH-jäljeltä, palveluskoirajäljeltä valioituminen jäi yhdestä 1-tuloksesta kiinni, mutta metrisen hypyn vuoksi luovuin siitä. Jeriko voitti pk-jäljen Pohjois-Hämeen piirinmestaruuden v. 2014, rotumestaruuden v. 2018 ja IFH:n rotumestaruuden vuonna 2020. Jeriko oli myös tottelevaisuusvalio ja agilityvalio, sekä starttasi paimennuksessa 3-luokassa ja pk-haussa 2-luokassa. Jerikon isä Coxi (Covateco Thunderball) oli myös menestynyt pk-koira voittaen etsintäkokeen Suomenmestaruuden v. 2013. Coxin isä (eli Troijan isoisoisä) Zorro (Decathlete's I Did It My Way) oli aikansa menestyneimpiä monipuolisia harrastuskoiria, joka kilpaili haussa ja EK:ssa sekä jäljelläkin, ollen suomenmestari haussa v. 2002 ja EK:ssa vuonna 2003. Lisäksi Zorro oli Suomen, Ruotsin ja Norjan (ja sen myötä Pohjoismaiden) tottelevaisuusvalio ja Suomen agilityvalio.

Troijan emä Mandi on myös itsevarma ja aktiivinen narttu, jonka kanssa ei kuitenkaan ole kilpailtu. Se oli meillä kuitenkin astutusten aikana muutaman päivän, sopeutui ongelmitta vieraaseen ympäristöön ja osasi hyvin rauhoittua. Mandin suvussa on enemmän näyttely- ja kotikoiria, mutta Mandin puolisisaruksissa on myös agility-, toko- ja rallytokovaliokoiriakin. Mandin emän emän kanssa on harrastettu pelastuskoirapuolella, mutta ei startattu kisoissa.

Troijan sisaruksista Pluto harrastaa päälajinaan pelastuskoirapuolella rauniohakua ja on osoittanut kyllä hyviä ominaisuuksia myös jäljellä. Omistajan kisajännityksen vuoksi virallisia koetuloksia ei ole kuitenkaan kertynyt. Toinen veli Boris kilpailee noseworkissa. Muut ovat kotikoirina.

Troijan ensimmäisen pentueen jälkeläisistä Vanja on startannut pk-haussa ja jäljellä sekä tokossa, kaksi poikaa agilityssä ja kolmas canicrossissa. Muilla harrastuksina on agilityä, noseworkia ja IFH-jälkeä.

Pekan lähisuku on kunnostautunut erityisesti tokossa. Sen isä edusti Iso-Britanniaa vuonna 2025 tokon MM-kilpailuissa ensimmäisenä brittien edustajana historiassa (Briteissä on oma tottelevaisuuskokeensa jota siellä enemmän harrastetaan). Pekan emä ja sisaruksista jo puolet kilpailee tokossa ylimmässä O3-luokassa (EVL), pari on saavuttanut tokovalion arvon ja pari startannut alemmissa luokissa. Myös Pekan isovanhemmat ovat kilpailleet tokossa hyvällä menestyksellä, ja Pekan isänisä Levi (Colliewood Blue Jeans) on ollut myös menestynyt tokon ja koiratanssin saralla. Lähisuvussa ei esiinny tiettävästi ääniarkuuksia ja Pekan kasvattaja Eva on ollut erityisen tyytyväinen Pekan vanhempien yhdistelmään ja on tehnyt sen kahteen kertaan (Pekka on toisesta tämän yhdistelmän pentueesta). Evan kuvailemaa: "Our dogs do not have any sound sensitivity, especially the litters from D&G Licorice and HalliGalli KnockOut have a very high will to please hence are in a very nice way on the softer side but never stop working. They are extremely nice with people and other dogs, They take correction well if they understand what is the problem, they have quick movements and reactions. They are all built very well though slightly different in type, they all move well, very fluently with great elasticity."

Pekalla on vahinkopentue schapendoes-nartun kanssa, joihin Pekka on vaikuttanut periyttäneen ainakin juuri tasapainoisuutta ja vakautta.

Sukulaisten sometilejä/videoita

Luonteen puolesta jälkeläisistä odottaisin sosiaalisia ja avoimia, sekä hyvän työskentelymotivaation ja korkean miellyttämisenhalun omaavia tasapainoisia ja hyvähermoisia "perusbordercollieita" joilla riittää kykyjä ja moottoria moneen lajiin.

Terveysriskit

Luustoterveyden suhteen pidän yhdistelmän riskejä kohtuullisen pieninä. Troijan toisella veljellä on C-lonkat, toisella A/B, ja toinen kuvattu sisko B/B-lonkkainen. Troijan ensimmäisessä pentueessa Kiirun jälkeläiset olivat A- ja B-lonkkaisia. Kyynärniveldysplasiaa ei ole suvussa esiintynyt. Troija on selästään terve LTV0 VA0 ja 5-vuotiaana kuvattu myös spondyloosivapaaksi (SP0). Sen veljellä Boriksella on LTV1 ja isällä Jerikolla LTV2, mutta jälkeläiset ensimmäisessä pentueessa ovat myös selästään terveitä (LTV0 VA0, yhdeltä puuttuu VA-lausunto).

Pekka on A/B-lonkkainen ja Pekan sisarukset (12 koiraa saman yhdistelmän kahdessa pentueessa) ovat kaikki A-lonkkaisia ja terveitä kyynäristään. Kuusi on virallisesti kuvattu olistaan terveiksi. OC-sairaita/oireilevia ei ole ollut.

Pekalla on terve selkä LTV0 VA0, ja myös sen isän selän on eläinlääkäri lausunut LTV-puhtaaksi. Muutoin selkien kuvaaminen on vielä valitettavan harvinaista Euroopassa, vaikka onkin yleistymässä. Pekan suvun puolella ei siis kuitenkaan ole tiedossa riskiä LTV:lle. Pekalla on vahinkopentue chapendoes-nartun kanssa ja näistä 4/7 on kuvattu ja lausuttu Kennelliitossa hyvin tuloksin: kaikilla terveet olat ja selkä, kolme A/A-lonkkaista ja yksi B/B-lonkkainen.

Pekan emällä on yksi OC-sairas jälkeläinen Vallhunden Chapmanin kanssa, mutta Pekan isän kanssa tehdyissä pentueissa OC:ta ei ole ollut. Vallhunden Chapman on jättänyt OC:ta kahdessa muussa pentueessaan, samoin sen veljellä Vallhunden Yodalla on useampi OC-sairas jälkeläinen. Pekan suvun terveystuloksia (sekä harrastustuloksia) olen koonnut tänne.

Jerikon siskon pentueessa on yksi OC-sairas, ja lisäksi Jerikon puolisisaruksilla (sama isä, Something Like Army Bratt ja Something Like Against All Odds) on toisella kolme OC-jälkeläistä ja toisella yksi. Troijan emän lähisuvun OC-tilanteesta ei ole tarkkaa käsitystä, mutta ainakaan sen emän pentueessa tai emän emän pentueessa tai jälkeläisissä ei pitäisi olla OC-tapauksia. Pidän tämän yhdistelmän OC-riskiä rodun keskitasoa pienempänä.

Troijan tai Pekan sisarusparvissa, niiden puolisisaruksissa tai vanhempien sisaruksissa ei ole esiintynyt epilepsiaa. Troijan sukutaulussa neljännessä polvessa oleva Rajahiilen Jymy, on jättänyt kaksi epileptikkoa sekä yhden toisessa polvessa. Nahrof Shadow OfMercy (Troijan isän emän isä) on emän isän isänä kolmelle epileptikolle (kokonaisuudessaan pentuja yli 100.

Pekan suvun puolelta Dumf and Galwy Euphoria (joka kertaantuu Pekan kolmannessa polvessa) on jättänyt yhden epileptikon. Lisäksi sillä on kaksi puolisisarta (sama emä, eri isät), jotka ovat saaneet kohtauksia 7-vuotiaana. Euphorian isä Bekkis Virtuoso on jättänyt tietojeni mukaan yhden epileptikon ja esiintyy kuuden epilepsia sairaan koiran sukutaulussa toisessa polvessa ja kahdella kolmannessa polvessa. Pidän yhdistelmän epilepsiariskiä rodun keskitasoisena tai keskitasoa hieman pienempänä, koska lähisuvussa (kolmeen polveen) ei kuitenkaan sairastuneita koiria ole ollut.

Troijalla ei ole ruoka-aineherkkyyksiä, kutinoita tai muuta oireilua, vaan se on perusterve koira. Hieman kohellustaipumusta ja onnettomuusalttiutta Troijalla kyllä on ja se on mm. murtanut varpaansa pentuna, saanut reiteen lihasrepeämän sekä useampia muita kolhuja. Tämä piirre onneksi ei ole tuntunut periytyvän ainakaan edellisiin jälkeläisiin. Troijan edellisesti pentueesta muutamalla oli kasvuvaiheessa hieman herkkävatsaisuutta ja Ringolle tämä on tuntunut jääneen ominaisuudeksi. Tämä oli kyllä yllättävää, kun myöskään ei Kiirulla herkkää vatsaa ollut, mutta toisaalta jälkikäteen todettuna ainakin Troijan ja Kiirun kantama yksi sama DLA-haplotyyppi teoriassa voisi altistaa tämänkaltaiselle.

Myöskään Pekalla ei ole kutinoita tai herkkyyksiä, eikä lähisuvussa tiedossa autoimmuunisairauksia, kuten ei Troijallakaan.

Sukutaulullisesti Pekka edustaa Suomessa vähemmän edustettuja sukuja. Isän isän suku menee The Kennel Clubissa working sheepdog/activity -rekisterin koiriin sekä ISDS-rekisteröityihin koiriin. Emän puolelta Dumf and Galwylta Suomeen tuotu kaksi Pekan emän puolisisarusta, mutta ei senkään puolen suku Suomessa erityisen yleistä ole. Myös emän suku edustaa osittain brittiläisiä ja ISDS- linjoja, mutta taustalla on myös australialaisia ja uusi-seelantilaisia nimiä. Ensimmäiset yhteiset sukulaiset edustavat nimenomaan australialaisia linjoja, jotka tulee ensimmäistä kertaa 5. ja 7. polvessa. Monimuotoisuuden osalta Troija ja Pekka on testattu Veterinary Genetic Laboratoryn monimuotoisuus geenitestillä ja ne kantavat eri DLA-alleeleja. Kolmannen polven linjauksesta huolimatta Pekka on tuon laboratorion verrokkiaineistossa keskimääräistä monimuotoisempi. Yhdessä Troijan kanssa jälkeläiset olisivat laskennallisesti arvioituna monimuotoisuudeltaan noin keskimääräistä tasoa vaikka sukutaulullisesti edustavatkin hyvin erilaisia linjoja. Sukutaulusta laskettuna yhdistelmän sukusiitos on 10-12 polven mukaan 1%.

Terveyden osalta odottaisin yhdistelmän jälkeläisistä luustollisesti sekä muutoinkin terveitä, hyvän rakenteen omaavia koiria, DLA-haplotyyppien erilaisuuden pitäisi tuoda yhdistelmälle suojaa immuunipuolen häiriöitä kohtaan, eikä suvussa ole suurta riskiä OC:hen eikä epilepsiaan. Toivon mukaan myöskään ikäviä yllätyksiä ei tule.